HANNACAT  26.08.2005

urjehdusmatkamme suuntautui Raumalta etelään päin nuhruisen sateisessa vastatuulessa matkaten. Rihtniemeä kiertäessämme odotimme kovempaa keliä mitä se sitten olikaan joten etenimme suunnitelmissa avata jeenua hillitsemään maininkeja mutta, koska aallokko oli olematon aioimme nostaa seilit ylös. 

Mutta varustellessamme ja pukiessamme paukkuliivejä päällemme huomasin samalla outoa ilmiötä edessämme ja huomautin Ailalle, että katsos edessä olevaa mustaa pilveä siitä laskeutui tummempi viirukaista mereen outona muotona.

Tästä ei mennytkään kauaa, kun tuuli voimistui repiväksi .ja yht äkkiä tapahtui jotain... Hannacat kierähti ympäri tulosuuntaan ja kallisti parras märkänä nurin painautuen styyrpuuria painaen hellittämättä aivan oudosti ja tilanteen teki oudoksi se ettei kallistus lakannut ollenkaan.

Pelkäsimme kaatuvamme koska ohjaus ei toiminut ollenkaan ja kone huusi oudolla äänellä. potkuri oli varmasti välillä ilmassa. Riuhtovat liikkeet olivat voimakkaita.

Näkyvyys hävisi ympäristöön kokonaan ja MERI se oli outo aivan valkoisenaan kuohuen, kuin kattilassa. valkoinen terävä vesi nousi merestä niin kuin vesi olisi noussut irti.

Tätä kesti "ikuisuuden" , useita minuutteja, taistelin kallistuman kanssa jäkittäen ohjauksella vastaan mutta mikään ei auttanut ennen, kuin meri lakkasi kiehumasta ja näkyvyys palasi jolloin veneemme nousi pystyyn.

Tuulen voimakkuus oli vielä reilut yli 20 sekunti metrin tosi puuskainen vaahtopäitä muodostaen ja kyllä riki joutui koville niin kova oli ryskintä. 

Nopeutemme oli jatkossakin alle 3 solmua vaikka koneessa oli reilut kierrokset. Puuskainen tuuli oli edelleen tosi kova.

Korjasimme veneessä "siirtyneitä" tavaroita ja kuivasimme märkiä paikkoja.

Saatuani tilanteen kuriin soitin merivartiostolle ja ilmoitin tapahtuneesta varoitukseksi muille, ja tiedustelin ennusteista alueella.

Paikaksi lokikirjaan merkittiin 61o 04,466N 21o 16,235E ja kello oli 19.07. Tilanteen kesto oli useita minuutteja. Käyttämämme karttaohjelmamme lokista kontrolli osoitti, että poikittais siirtymä eli "heitto" on ollut n 250m ja oikominen tapahtui klo 19.12, joten tapahtuma olisi kestänyt tuon 5 minuuttia, ja se tuntui "ikuisuudelta" taisto oli tosi rankkaa ja ajatukset tuki pahinta, ja tuntui että pumppu hakkasi niin, että kehossa tuntui lyönnit.

Ailakin sanoi, että sydän hakkasi peljästyksestä.

Tapahtuman jälkeen luovuimme matkasuunnitelmastamme ja käännyimme Pyhämaan kalasataman suojaan.

Puimme yhdessä kokemaamme ihmeellistä tapahtumaa ja mietimme miten olimme toimineet ja mitä olisimme tehneet jos ....

Kiinnityimme kalasataman laituriin ja päätimme jäädä sinne yöksi. 

Kalasatamaan tuotiin myöhemmin illalla hinauksessa konevikainen vene ja he kertoivat nähneensä tuon ko pilvi ilmiön joka oli koitua meille kohtalokkaaksi. 

Uskon, että veneemme 9,5 t paino oli se mikä piti meidät "maassa", ko tilanteessa kevyempi vene olisi lentänyt taivaantuuliin, niin voimakkaana ilmiö riepotteli meitä. Näin trombin aiheutuksista arvioitiin merivartiossa , kun olosuhteista ja tilanteesta kohdallamme kerroimme merivartiostolle.

Ilmasto on veneilijän kannalta tullut yhä arvaamattomammaksi, sellaisissa tapauksissa, kun ilmatieteen ennusteissa ollaan "epävarmoja" ja ilmaistaan tuulen suunnaksi yhtä aikaa vastakkaiset suunnat, on tällöin ilmeistä, että tulossa on yllätyksiä. Tällaisissa ennusteissa on seurannut usein trombeja.

Jussi ja Aila Hannacat

Karttaplotterista näkyy Hannacatin siirtymä trombin aikana.





Aktiivi purjehtijoina kohdallemme on aiemminkin sattunut luonnonvoimien kanssa tosi yhteenotto mm vuonna 1997 purjehtiessamme Utosta Visbyhyn.

Tuolloin olimme edellisenä iltana ilmoittautuneet merivartioston käydessä laitureilla aluksia katsastamassa. Ja tuolloin säästä keskustelut viittasivat hyvään pohjoistuuleen, joka olisi sopivaksi meillekin. 

Utosta lähdimme aamuyöllä klo 04.oo aikaan ja heikkoa tuulta riitti Suomenleijonalle asti. Sen jälkeen tuuli voimistui tasaseen tahtiin. Kuuntelimme VHF llä säätä alueellemme josta Helsinki ilmoitti 8 s/m ja Tukholma 15 s/m . Mutta tällöin itse olimme jo kovemmassa tuulessa. 

Merellä näimme kaksi laivaa poikittaislinjalla ja vain yksi isolla miehistöllä varustettu iso purjevene tuli meitä vastaan. Se olikin ainoa vene jonka matkallamme näimme.

Aallokko oli tosi isoa ja se oli vaikea purjehtia. Nousimme keula pystyssä aallon harjalle ja toista puolta laskimme surffaten rungon tutistessa. Vaikeaksi ohjailun teki voimakas myötäinen tuuli ja tosi korkea myötäinen aallokko.

Leena tyttäremme oli pelastusliivit päällä siirtynyt keulahytistä ajohyttiin nauttien heittelemisestä, kun taas me Ailan kanssa sydän syrjällään turvavaljaissa ja aivan märkinä yritimme pitää suuntamme.

Yhdessä vaiheessa meressä edessämme kellui aalloissa muljahdellen Hannacatin kokoinen vaijereilla sidottu sähkötolpista koottu rakenne jonka onnistuimme törmäämättä väistämään viimehetkellä. Vaiheessa, kun olisin pienentänyt purjepinta-alaa reivaus ei enää onnistunut rulla oli jumissa. Jouduimme taistelemaan yli 30 s/m* tuulessa.

Yhdessä vaiheessa jyrkässä kallistuksessa resonoivan runkovapinan yhteydessä rysähti jotain mutta siinä vaiheessa emme tienneet mikä rysähdyksen aiheutti. Hetkenpäästä tilanne toistui. Aalto nosti perämme jälleen korkealle jolloin vene lähti surffaamaan aaltoa pitkin veneemme kallistuessa niin, että vettä tuli sivuovesta sisään ja taas rysähti, sillä seurauksella, että vauhtimme toppasi ja menetimme mesaanimastomme. Veneemme kallistui niin paljon, että mesaanin huippu kaappasi ohittavaan aaltoon katkaisten mesaanin sillä seurauksella, että vanttien irtoutuessa ja tutkakaapelien repeytyessä poikki masto jäi roikkumaan peräkaiteelle.

Kumpikaan meistä ei jäänyt mesaanin tai vanttien alle, mikä oli onni onnettomuudessa. Ohjailu tuossa aallokossa ja tuulessa vain vaikeutui. Surrasin itseni turvavaljailla kiinni ja rupesin sitomaan vantteja roikkuvan mesaanin kanssa kokoon ja kiinni kaiteisiin.

Käynnistimme koneen jotta ohjailusta merenkäynnissä olisi tullut hallittavampaa.

Taistelun tiimellyksessä arviomme olinpaikasta osoitti ettemme pääse enää Gotska Sandon eteläpuolelle vaan ajauduimme koilliskärjen santamatalan itäviitan väärälle puolelle. 

Myöhemmin meitä kohti tuli iso "sota-alus" joka osoittautui tutuksi. Se oli Visbyyssä aikaisemmilla matkoillamme nähdyksi merivartioston alukseksi. Alus ajoi viereemme ja sen täkillä oli nuoria "sotapoikia" jotka tulivat veneeseemme ja nostivat mesaanin hytin katolle ja sitoivat sen kapokkityynyin suojaten köysillä kiinni. Meille kerrottiin, että meitä oli seurattu jo jonkun aikaa tutkalla ja olivat havainneet, että kaikki ei ollut kohdallamme hyvin ja tulivat avuksemme. Eteläpuolen hiekkarannan edustalle saavuttaessamme näky oli yllättävä. Laskin redillä olevan kolmetoista toinen toistaan isompaa purjealusta.

Yksi oli hieno englantilainen "museoalus" pitkine puomeineen, pari saksalaista sekä suomenlippu liehui kolmessa purressa ja loput olivat ruotsinlipun alla. Kippari pyysi meitä pysyttelemään Gotska Sandon eteläpuolella tuulensuojassa. Kiitimme avusta ja asetuimme redille itsekin ja siinä oltiinkin yön yli. Seuraavana aamuna tuuli oli jo kohtuullinen ja koska muitakin uskaltautui lähtemään, niin lähdimme mekin kohti Visbyytä.

Visbyn laiturit olivat aivan täynnä veneitä ja Helsinkiläinen venekunta joka otti meidät laiturilla vastaan kertoi, että he eivät ole voineet poistua satamasta myrskytuulen takia. 

Kohua rannassa oli johtuen, että väki seurasi tietoja muista veneistä, sillä Merivartio ilmoitti etsivänsä kahta venekuntaa merialueelta jossa jopa 35 s/m* nousseen pohjoistuulen myllerrysten kourista ei oltu vielä tavoitettu. Huh. ja tuossa tuulessa mekin olimme PURJEHTINEET.

Seuraavaksi itse menin ostamaan rautakaupasta vanttiskkruuveja ja sakkeleita. Kalasataman puolella meripartiolaiset varustelivat kunnostamaansa pientä kaljaasia ja he auttoivat rikausnosturillaan meitä nostamaan mesaanimastomme takaisin paikalleen. 

Aila sanoi Hu.hu.. Tällaista kokemusta ei toivoisi kenenkään kokevan. Johon itse kommentoin, että TÄLLAISTA VOI SATTUA VAIN KERRAN ELÄMÄSSÄ. Joten perhe veneilee täydestä sydämestä uusista seikkailuista nauttien.


Jussi Laiho

Mikä on Trombi ?  Lue lisää Suomessa havaituista Trombeista. (myös kuvia)